Taustatarina

Kipinän hetki

Sudenpennut opettelivat ennen kisoja nuotion sytyttämistä. Se tuntui kovin vaikealta. Puut olivat vähän kosteita ja kiehiset eivät kipristyneet niin kuin sampo oli näyttänyt. Mutta yritettävä oli, jos vaikka kisoissa pitäisi tehdä nuotio! Reipas sudenpentupoika Saku otti viimeisen tulitikun askista: ”Jospa se tällä syttyisi”, hän mietti. Hän raapaisi tikun ja vei sen kiehisen alle. Se syttyi kipnöiden ja hiljalleen tuli lähti leviämään pienempiin puihin. Vaivalla veistetty kiehinen kipinöi, kipristyi ja viimein mustui. Aivan viimeisestä puulastusta sinkosi erityisen kirkas kipinä. Se ei muiden kipinöiden tavoin sammunut hetken leijailtuaan, vaan se kohosi yhä ylemmäs ja ylemmäs. Liekö ollut kova työ kiehisen takana tai terävä tikunraapaisu syynä, mutta tämä Kipinä tunsi suurta paloa selvittää, mistä tällainen energia peräisin josta se oli itsekin saanut alkunsa. Miten kummassa partiolaiset olivat siihen pystyneet? Se lähti vaivihkaa tutkimaan asiaa, niin ettei yksikään sudenpentu huomaisi sitä….